Moi taas kaikki kivaisat. :)

Oikeasti musta tuntuu niin kivalle, tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan.
Näen kaiken nyt uusin ja kirkkain silmin, kun uskallan katsoa kunnolla.
Mulla on taas unelmia. Unelmia, joihin voin oikeasti uskoa, joita oikeasti
uskon voivani toteuttaa.

Yksi on ihan hyppysissä ja on ihan minusta kiinni toteutuuko se.
Nimittäin hyvässä kunnossa oleminen.
Mulle ei ole tärkeää olla laiha kuin malli ja kukkakeppi,
koska en rakenteeni puolesta koskaan pystyisi sellaiseen.
Mikä mulle on tärkeää, että olen fyysisesti kunnossa.
Ja henkisesti.

Henkinen puoli alkaa jo kunnossa,
onneksi niin myös fyysinen.
Jaksan juosta jo monta kilometriä ilman taukoja,
jaksan kävellä kovempaa kuin vuosiin,
jaksan nousta aamuisin vuoteesta
ja jaksan uskoa huomiseen.

Mikään näistä ei tule ilmaiseksi,
joka ikinen päivä puren hammasta, huohotan
ja tuntuu kuin tukehtuisin kun yritän parhaani.
Mutta se tehoaa, sen huomaa!

En ole koskaan ollut onnellisempi, en koskaan.
Mä vaan hymyilen koko ajan. :)
Minulta on viety tässä maailmassa melkein kaikki mitä voi viedä.
On viety perheenjäseniä, kavereita, lemmikkejä, unelmia,
elämisen ilo ja huomisen toivo.
Mutta kattokaas nyt, nyt olen tässä kunnossa,
tässä tilassa ja tässä onnellisuudessa.

Kymmenen vuotta kiusattuna olemista, poljetuksi tulemista,
seinäruusuksi jäämistä,
kateutta ja surua.
Nyt elämässäni on kääntynyt tuulet, nyt ne puhaltaa mulle!

Joten uskokaa mua kun sanon,
olen elävä esimerkki kuinka noustamasennuksesta
ja epätoivosta uuteen nousuun ja elämään.
Kun minä pystyin siihen yksin, pystytte tekin siihen!

♥ I love you sweeties,

_mökömä_