Niinpä, niinpä. Ylihuomenna maanantaina alkaa taas koulu. Jakso neljä. Kouluvuosi jo yli puolessa välissä. Neljännessä jakossa meillä on äikkää, psykaa, hissaa, kemiaa, fyssaa, enkkua. Eli itselläni kaikkea muuta, paitsi kemiaa ja fysiikka. Eli koko jaksossa tulee olemaan 23 viikkotuntia ja 12 vapaata viikoittain. Ei ollenkaan hassumpi jakso sen puoleen.

Tänään oon siivonnut oikein tosi kovasti, vielä on vähän urakka kesken. Pöytää ja lattioita pitäis viel vähän siistiä, mutta muuten alkaa olla jo ihan nättinä huone. Sen jälkeen sitten terveystiedon kirjojen pariin, jotta saa kirjoituksiin valmistautumisen käyntiin. Illalla alkaakin Putous, joten naurua on luvassa. Ei sillä, etten olis nauranut.. Kaveri nauratti Facebookissa, joten melkein tippa silmässä on saanut hihittää ja hohohttaa muutenkin tänään.

Bloggaaminen on jäänyt taas loman aikana tosi vähäiseksi. Vaikka en sinänsä mitään ole tehnytkään, aika vaan lipuu ohi ja en saa aikaiseksi päivittää blogiani. Mulla on nykyään tosi paljon enemmän energiaa kuin aikaisemmin, koska oon liikkunu paljon enemmän ja muutenkin oon pirteempi ja iloisempi. Alan pikku hiljaa muistuttaa entistä itseäni sisäisesti, sitä hieman hullua, nauravaista ja sekoa tyttöä, joka joskus olin.

Lomalla mä oon vaan rentoutunut ja lähinnä ollut vaan, miettimättä ja tekemättä sen kummemmin mitään. Kaverin luona kävin Tikkakoskella, ja meillä oli tosi hauskaa. Välit tuntunvat jo tosi hyvältä, meillä oli superhauskaa ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Toisen luokkakaverin luona, eli naapurin luona, oon kanssa kerran käynyt. Ja sitten pari kertaa lenkillä. Eli hänenkin kanssaan menee mukavasti, ihanaa, kun voi taas jutella ja nauraa tyttöjen juttuja heidän kanssaan. Kotona ollessani oon aika paljon ollut koneella - poikaystävä taitaa olla siihen osasyyllinen - ja muutenkin kavereiden kanssa jutellut eri sivustoilla. Lenkillä oon melkein joka päivä käynyt, jos en oo jostain syystä lähtenyt pihalle, niin oon zumbannut sisätiloissa. Lukenutkin olen kovasti, valitettavasti en ylioppilaskirjoituksiin, vaan yhtä joululahjaksi saama kirjaa.

Lupasin joskus aikaisemmin kertoa saamistani kirjoista hiukan tarkemmin myöhemmin, joten nyt voinkin kertoilla lukemastani kirjasta. Eli se on Patricia Cornwellin Kuolleiden satama (Kay Scarpettan tutkimuksia). Tosi jännä ja mahtava kirja taas Cornwelliltä, kuten hänen aiemmatkin Kay Scarepettaan liittyvät kirjansa. Olen lähes kaikki Cornwellin aiemmat Scarpetta kirjat lukenut, ja siksi tiesin, että tämäkin kirja tulee olemaan yksityiskohtainen,  jännittävä ja mielenkiintoinen. En tule paljastamaan mitä kirjassa tapahtui kovin tarkasti, jotta jos joku teistä tahtoo lukea kirjan, niin en pilaa yllätystä häneltä. Kirjassa perehdytään Scarpettan menneisyyteen yllättävästä syystä ja Kayn on aika muuttaa pitkään häntä piinannut epäkohta nuoruudestaan. Kay on uransa huipulla ja hänellä on oma laboratoriokeskus, jotqa hän johtaa. Kay kohtaa vaarallisen salaliiton, joka kietoutuu myös Scarpettan menneisyyden ympärille. Kirjassa on jännittäviä ja joidenkin mielestä ehkä yököttäviä ruumiinavauksia ja muuta karmivaa, kuten aiemmissakin Cornwellin tuotannossa. Hän on ottanut hyvin selville erilaisista teknologisista tuotteista ja roboteista, mutta vaikka tavalliselle ihmiselle nämä asiat ovat täyttä siansaksaa, on hän kuvannut ne niin hyvin, että ei ollut ongelmia pysyä perässä. Enempää en taida kirjasta kertoa, jotta en vahingossa tule pilanneeksi jonkun lukemisen ilon tätä kirjaa kohtaan. Mutta todellakin taas hyvä kirja Patricialta, hän ei petä koskaan. Toisesta kirjastani sitten, kun olen sen lukenut.

Nyt on jo aika mennä lukemaan terveystietoa, heippahei ja mukavaa loppulomaa!