Joulu ja juhlat ovat ohi. Jäljellä on enää muistot, lahjat ja kuusi (eli pallopuu meillä sanoen).

 

 

Tänään katselin ja mietiskelin saamiani asioita hiukan tarkemmin, ja eniten jäin miettimään veljeni tyttöystävän S:n antamaa lahjaa. Hän antoi muun muassa valokuvakansioin, jonka mukana kortin. Kortissa lukee näin: "Hei neiti. :) Kerää tähän kaikki ne parhaat; onnistuneimmat, hienoimmat, tunnelmallisimmat, tärkeimmät. Kerää rauhassa ja harkiten, niin että tämän sisältö olisi voimauttava myös niinä hankalina maanantai-päivinä, jolloin ei oikein huvittaisi. :) Hyvää joulua! ♥: S"   ... Tämä on ihana... ! S on aina ollut, ensi hetkistä alkaen, jotain erityistä, jotain niin rauhallista, välittävää, rakkautta. Vaikka hän ei olisikaan veljeni rakkaus, olisin varmasti S:n ystävä. Häneen kun tutustuu hänestä ei voi olla pitämättä. Tuosta kortista selviää, kuinka hän välittää ja huomaa asioita. En ole koskaan puhunut hänelle ongelmistani ja suruistani, mutta silti hän antaa merkin, viestin, että hän on tukena jos tarvitsen häntä ja hän antaa apua lahjan avulla. Minä yksinkertaisesti jumaloin S:ää. Ihana, ihana, ihana ihminen.

 

 

Olen myös funtsinut, että minun olisi oikeasti uuden vuoden ja terveyteni takia aivan OIKEASTI alettava miettiä mitä pistän suuhuni ja miten liikun. Olen tässä katsellut muutamia jouluna otettuja kuvia, ja joissain näytän oikeasti aivan paksulta, ihraa tihkuvalta porsaalta. Yökötän itseänikin, ei ihmekään että minua on kiusattu niin kovasti. Mutta asialle on tultava päätös, en tahdo enää yhtäkään loukkaavaa, mutta totta olevaa kommenttia olemuksestani. Tahtoisin hiukan kaunetta itseeni, niinkuin varmasti melkein jokainen. Olisi mukavaa saada positiivista kommenttia ulkonäöstä, vaikka se ei tärkein asia minulle olekaan. Onko kenelläkään ollut kokemusta painon pudottamisesta, pienemisestä ja elämäntapojen muuttamisesta parempaan? Mikäköhän toimisi parhaiten, miten tsemppaisin itseäni tähän? Ei tästä todellakaan helppoa tule, ja varmasti repsahdan useamman kerran, mutta oikeasti ajattelen tämän kerran oikeasti saavuttaa jotakin. Ajattelinkin, että vuonna 2012 pudottaisin painoa vähintään 7,5 kg, eli pääsisin tasalukuun. Siltikin minussa olisi ylimääräistä, mutta varmasti näyttäisin ja tuntisin oloni paljon terveemmältä ja ihmismäisemmältä. Varmasti olisi parasta, jos samalla aloittaisin jonkinlaisen herkkulakon, jotta en sorru niihin aina heikon hetken tullen. Karkkilakko ainakin, mutta ehkä myös keksilakko. Sipsilakko olisi yhtä tuskaa, mutta ainakin voisin tehdä sipsien eli sipejen kohdalla poikkeuksen, eli en ostaisi niitä, mutta jos joku tarjoasi voisin vähän syödä. Niin aion tehdäkin.

 

 

No, sitten ihan näitä reaaliajan asioita. Huoneeni on yhtä sekamelskaa, vaatteet, lakanat, roskat ja lahjat sikin sokin lattioilla ja tuoleilla. Pitäisi piakkoin siivota, oikein kunnolla, jotta koiran- ja kissankarvatkin saisivat kyytiä. Siivousta on estänyt nyt parina päivänä ollut myrsky, ja sen johdosta olleet sähkökatkot. Eilen sähköt olivat puolen päivää poissa, tänä päivänä oikeastaan koko päivän. Vasta illalla ne palasivat, ja ovat nyt pysyneetkin, vaikka muutaman kerran ovat välähdelleet pois. Toivottavasti ei enää tulisi niin kovia myräköitä, koska isäni oli sähköasentaja, tiedän miten kovaa puuhaa sähkömiehet joutuvat tekemään. Tekemään kiireessä ja huonoissa oloissa, tuhansille ihmisille. Kummisetänikin on sähkömies, ja poloinen joutuu tekemään pitkää päivää, ilman yöunia.

 

 

Kirjoittaminen alkaa käydä aika vaivalloiseksi, koska Nöpö (siis tyttökissani) vaati huomiota ja hyppäsi polvilleni nukkumaan. Tuossa se sylissämi kehrää ja aina tilanteen tullen nappaa käteni itselleen ja alkaa nuolemaan. Joten taidan antaa tytölle enemmän huomiota ja jättää kirjoittamisen tähän. Tuolla sängyssä odottelisi tuo vähän isompikin katti, Tiikeri-poika, joka tahtoisi myöskin äipän huomion. Niitä siis hellimään. :)

 

Olisi siis tosiaan kiva saada vinkkejä, kommentteja, kokemuksia painon pudotuksesta/elämän muutoksesta. Ja tietysti kommenttia muutenkin!

Ps. Piristin blogini ulkoasua, kuten huomaatte. Ajattelin senkin kautta tuoda vähän enemmän iloa elämääni - ehkä aika pikkuhiljaa parantaa haavoja, ei koskaan kokonaan, mutta vähän kuitenkin. En voin sanoin kuvailla, miten elämäni vähän aikaa sitten romahti. Kaikelta lähti pohja, olin aivan varma etten selviä päivä kerrallaan elossa, tuntui kuin olisin syöpynyt sisältä päin. Nyt asiat kuitenkin ovat jo vähän paremmin, haavat eivät enää vuoda, mutta niitä aristaa.