Anteeksi kullat, kun olen laiminlyönyt teitä taas näin pahasti!!!!

Mun elämä on ollut aikamoista myllerrystä aika ajoin, eikä aikaa tai jaksamista ole riittänyt ajatusten nettiin purkamiseen. Toisinaan elämä taas rullaa normaalisti etiäpäin, eikä siitä ole sen kummempaa kirjoittamista. Nyt pitäisi sitten tehdä pikakelaus viimeisimmistä viikoista... Mistähän aloittaisi, kun on ehtinyt tapahtua vaikka mitä?

Noh, tänään saatiin tietää kirjoitustulokset. Sain viisi pistettä enemmän, kuin opettaja oli arvionut. Eli pisteitä kertyi yhteensä 19, pisteen päähän C:stä. Pakollinen terveystieto on siis läpäisty B:nä. Hyvä juttu, että eka pakollinen on suoritettu läpi. Toisaalta olen tosi pettynyt tulokseen, se ei oo hääppöinen. Syksyllä kirjoitan pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin ainoastaan. En vielä tiedä, että mitä laittaisin pakolliseksi. Varmaan englannin ainakin. Mutta sitten ruotsi vaiko lyhyt matikka... No, mulla on ens viikon perjantaihin asti aikaa miettiä valintoja, joten no hätä. Keväällä sitten ainakin matikka ja äikkä, ehkä te uudestaan.

Viimeinen jakso on mennyt aika huonosti, vaikka se ei ole todellakaan ollut täysi. Olen vain niin väsynyt ja turhautunut ja pinna kireellä koko vuoden rankan opiskelun jäljiltä, että ei oo enää voimia millä jaksaa. Koulukirjoja en ole edes kunnolla avannut, ja koeviikko alkaa taas lähestyä uhkaavasti. Uskonnon aiheet eivät voisi kiinnostaa juurikaan vähempää (kuivaa kirkkohistoriaa), historia on liian monimutkaista minulle (sodat ymmyms), englanti on kivaa aina, mutta en vaan jaksa enää panostaa siihenkään. Kuvis on oikeastaan ainoa aine, mikä sujuu. Eikä ihme, kun meillä on elokuvakurssi, eli me vain katsotaan elokuvia ja sitten puhutaan niistä. Se ei vaadi liikoja minulta tällä hetkellä. Ensi viikolla pitäisi jostain vähän energiaa kasata, että pääsisi viimeisetkin kokeet kunnialla läpi.

Nyt saa onneksi pienen hengähdytauon kaikesta, kun huomenna on vapaapäivä ja perjantaina lähdetään puolikkaan koulupäivän jälkeen vanhempien kanssa siskoa katsomaan Espooseen! Hihii, ihanaa nähdä systeri ja hänen mies M. Samalla reissulla ehkä käväistään sedän luona ja varmaan vähän ostoksillakin. Pääsee vähän tuulettumaan ja akkuja lataamaan.

Sitten vähän enempi noista tunteista. Kaikki on ihan kivasti, pääosin. Toinen puolisko minusta on onnellisempi, iloisempi ja pirteämpi kuin vuosikausiin. Se toinen puolisko on jämähtäny sinne jonnekin pimeeseen synkkyyteen. Pimeä puolisko tuo itseään silloin tällöin julki, mutta yleensä parempi peittää sen alleen. Ei siis suuremmin valittamista. Parasta lääkettä elämälle on rakas. ♥ En olisi jaksanut enää, jos ei häntä olisi ilmestynyt. Koulussa on lääkärintarkastus tiedossa ensi viikolla, ja mulla on miljoona asiaa mistä pitäis sille puhua ja valittaa. Esimerkkinä nyt vaikka melkein jokapäiväinen huimaus.

Terveydestä tulikin mieleen meidän koulu. Eli siis siellä oli epäilty sisäilmaongelmia, mutta onneksi siellä ei suurempia vaurioita ollut kuin kahdessa luokassa, jotka on olleet poissa käytöstä jo pitkään. Ei ongelmaa siis! Mikä helpotus. Kymmenien ja taas kymmenien tutkimusten jälkeen siellä ei ollut kuin vesivahinko ja jotain pientä parissa paikassa. Ne on osaksi jo korjattu ja kesällä tehdään vielä vähän enemmän. Syksyllä pääsee jatkamaan normaalia koulunkäyntiä siellä. Se homma kävi siellä vähän oudoksi... Siis kun tuhansilla oppilaillahan ilmeni tänä keväänä ongelmia eri puolilla Suomea. Suurin osa ihmisistä epäilee kelejä suurimmaksi syyksi, niin minäkin. Ja vähän vanhemmat rakennukset tietysti ensimmäisenä kärsi siitä ilmanvaihdon kautta. Sitten meidän koululla monet alkoivat valittaa jopa normaalia pääkipua koulun syyksi. Kaikki levisi kuin kulovalkea, huhuja kiersi ja kukaan ei oikein enää tiennyt mihin uskoa. Samaan aikaan kun oppilaat panikoivat oli opettajat/rehtori/työterveyshyyppä kirjoittanut mm nettiin/lehtiin oikeita tietoja. Jostain kumman syystä osa oppilaista sai päähänsä heidän huijaavan. Onneksi nyt tilanne ratkesi vihdoin todisteidenkin kanssa!

Kiirettä on piisannyt ihan oikeiden töidenkin kanssa. 4H hommista oon yrittäny vähän irtautua, mutta silti niitä tuntuu riittävän. Tehoteamin (lukion työosuuskunta) kanssa menee oikeastaan aikaa eniten. Olen yhteyshenkilönä ja siis osavastuussa koko hommasta. Keikkaa on pitkästä aikaa tullut, ja sitä on muutamana päivänä tehty isollakin joukolla. Kotityöt on jääneet siis vähän retuperälle ja siitä todisteena huoneeni. Se on kuin kaatopaikka...

Eli huonoista päivistä huolimatta elämä näyttää kohtuullisen valoisalta. Muutaman viikon kun jaksaa vielä pakertaa pääsee vähän huilimaan. Enköhän mä siihen vielä kykene!

Paljon jaksamista teillekin kevääseen, ei oo helppoa aikaa juuri nyt! Pian koittaa kuitenkin se toivottu loma monille, jollois pääsee rentoutumaan ja nauttimaan kesästä ja vapaasta. Vaikkei lomaa olisikaan, onhan sentään ihanat kelit ja nätti luonto. Palaillaan pian, varmasti alan taas kirjoittamaan enemmän kun pääsen koulukiireistä ohi. Olette ihania.♥

_mökömä_