Noniin, se on pelätty sunnuntaipäivä ohitettu, ja yllättävän hienosti!

Ei se ollutkaan kamalaa, vaikka aamulla pelkäsin ja kaikki otti päähän. Aluksi oli vähän kireää, kun ei katsottu toisiamme silmiin eikä sanottu mitään. Mutta.. Mutta yllättävästi se naapuri alkoi yhdessä vaiheessa kun menimme käymään huoneessani niin ihan rupattelemaan niitä näitä. Ihan mukavaan sävyyn, ei ollenkaan niinkuin erotessamme. Ehkä hän niinkun minäkin kaipasi vain aikaa miettiä ja rauhoittua, koota ajatuksia. Me pelasimme lautapeliä, olimme netissä ja puhuimme molempien kissoista. Ihan mukavasti meni muutama tunti naapureiden kanssa, ei ollenkaan ollut hullumpaa.

Heidän lähdettyään sain viestin, että serkkuni äitinsä (eli tätini) kanssa olisivat tulossa meille käymään. Siinä sitten meni seuraavat tunteroiset heidän kanssaan, jonka jälkeen toinen tätini, tällä kertaa isän sisko, tuli käymään ja toi samalla mummon kotiin. He olivat olleet ostoksilla ja käymässä muutamien sukulaisten luona. Nyt heidän lähdettyään odotetaan veljeäni kotiin. Jospa hän olisi tänä päivänä viimeinen tulija, on nimittäin ollut haipakkaa koko päivän. On se veljellä kivaa, kun on ollut muutaman päivän lomalla. Minulla kun tosiaan loma alkaa ensi viikon torstaina vasta. Epäreilua. :D

Seuraavaksi pitäisi lukea sitä biologiaa, en eilen saanut aikaan aloittaa, eikä tänään vielä ole ollut aikaa. Eli sitä kohta. Huomenna jos saan kyydin käyn yhdellä bilsan kertaustunnilla ja tuun takaisin kotiin opiskelemaan ylihuomiseen kokeeseen. Mutta vielä hetki tietokoneella. :p Mutta pitkästä aikaa, oikeasti PITKÄSTÄ aikaa päivä, jolloin en aamun lohduttomuuden jälkeen ole ollut ollenkaan allapäin.

Niin ja sellainen asia pitää tottakai lisätä, että yhden kaverin kanssa juteltiin Facebookissa, se pyys anteeks minulta ja minä siltä. Tiistaina meidän olis määrä jutella kokeen jälkeen. Ehkä mä vielä saan kaverin takaisin. :) En oo ollut moneen kuukauteen nöin toiveikas!