Terve kullat.

Muutama viime päivä on mennyt lähinnä peiton alla ja televisiota katsellen. Oon nimittäin ollut kipeenä. Oikeastaan keskiviikosta lähtien oli tosi huono oli, välillä tuntui että oksennuskaan ei ollut kaukana. Luulin oikeasti tulevani mahatautiin, koska kaverinikin oli juuri sairastunut siihen. Onneksi sairastelu taitaa jäädä tällä kertaa aivan tavalliseen flunssaan. Torstaiaamuna oli vielä ihan ok olo, joten päätin mennä kouluun. Viimeiset tunnit olivatkin sitten tosi kamalia, kun päätä särki, mahaan koski ja oli tosi kuumeinen fiilis. Näytinkin ihan kävelevältä zombilta.

Perjantaina jäi zumba väliin ja se suututtaa tosi kovasti. Liikkumaan olisi päästävä - kipenäkin - koska pihalla on päälle 30 pakkasasteen lukemat yötä päivää. Heti kun pihalle astuu alkaa henkeen sattumaan ja yskittämään, eikä suuremmasta ulkona olemisesta siis tule mitään. Tiistaina menen zumbatunnille oli kunto mikä vaan!

Omani ja kaverin sairastelun vuoksi kaverin 18 vee bileet siirtyy maanantaille. Oikea syntymäpäivä on siis ensi viikon keskiviikko. Uskomatonta, että ollaan jo niin vanhoja! (No teknisesti enhän minä vielä ole) Niin paljon ollaan yhdessä koettu. Elämän parhaat ja vaikeimmat hetket, yhdessä ja erikseen. Paljon ollaan toisiltamme tukea ja iloa saatu, mutta myös paljon surua ja ahdistusta. Aivan lapsesta saakka ollaan oltu naapureita, hyviä kavereita. Viha-rakkaussuhde on vaikea asia. Ei osata olla pitkään toistemme kanssa, mutta on mahdotonta elää ilmankaan toista. Onneksi taas ollaan ihan hyvissä välilöissä. Välillä.

Kirjoitusstessi on järjetön! En osaa lukea eikä koulukaan maistu tai suju entiseen tapaan. Tarvitsisin niin kipeästi lomaa koko kooulusta. Mutta eihän se ole mahdollista. 14.3 kirjoitan terveystiedon pakollisena, eikä ennen sitä ole mahdollisuutta lomailuun. Muutaman päivän annan itselleni aikaa parantua, ja sitten aloitan julmetun suuren valmistautumisen!!! Ihan varmasti.

Nyt lähden kuitenkin taas höyhensaarille, jospa huomenna olisi jo parempi olo.

Nukkukaa hyvin, kullat!